Ensin Suomi jäi Euroopan muiden maiden vauhdista. Sitten huomattiin Päijät-Hämeen tipahtaneen Suomen muiden maakuntien kelkasta. Nyt huomataan Virenojan jääneen Pennalan ja kirkonkylän jalkoihin! Joko toimitaan, vai odotetaanko vielä?
Kyse on luotettavasta kiinteästä nettiyhteydestä eli valokuidusta. Asia on tärkeä, joten vaikka juuri nyt kaikki tuntuisikin toimivan riittävän hyvin, toivon sinun tutustuvan asiaan ja laittavan mietintämyssyn päähän.
Valokuitukartoitus
13. huhtikuuta 2025 saakka Päijänne-Leaderin Älykkäät toimijat – Viisaat kylät -hanke ja Cinia Oy tekevät kartoitusta kylistä, joissa ollaan kiinnostuneita valokuituyhteydestä. Heidän erittäin lyhyeen kyselyyn vastaaminen ei sido mihinkään, mutta on silti tärkeää. Mitä useampi virenojalainen vastaa kyselyyn, sitä todennäköisemmin koko kylään rakennetaan viimeinkin tietoverkko, joka takaa parhaat mahdolliset nettiyhteydet yli 50 vuodeksi.
Tekstin pääkohdat:
- DNA purkaa kiinteän puhelinverkon vuonna 2025. ADSL-yhteyksiä ei enää voi käyttää.
- Virenoja on Ritvanpeltoa lukuun ottamatta pelkkien mobiiliverkkojen varassa.
- Mobiiliverkot ovat ruuhkautuneempia ja alttiita häiriöille. Yhteydet ovat toisinaan hyvin hitaita.
- Mobiili tarkoittaa liikkuvaa. Mobiiliyhteydet olisikin syytä jättää liikkuville käyttäjille.
- Kiinteistön internetyhteys on järkevintä toteuttaa kiinteästi valokuidulla.
- Kiinteä yhteys voidaan jakaa kiinteistön alueella langattomille laitteille WLAN-tukiasemalla (Wi-Fi).
- Valokuituyhteys ratkaisee kiinteistön tietoliikennetarpeet seuraavaksi 50–100 vuodeksi.
- Valokuitukaapelin kapasiteetti on käytännössä rajaton.
- Valokuituyhteys tukee kiinteistön arvon säilymistä ja tulevaisuudessa se on yhä tärkeämpi.
- 13.4.2025 saakka Päijänne-Leader ja Cinia Oy kartoittavat valokuituyhteydestä kiinnostuneita.
| Tekstin ultratiivis sisältö: Hanki kiinteistöön valokuituyhteys. Jos sitä ei vielä ole saatavilla, kerro aktiivisesti olevasi siitä kiinnostunut. Kun olet liikkeellä kotiympäristön ulkopuolella, käytä mobiiliverkkoyhteyksiä. |
Tietoa kirjoittajasta
Olen virenojalainen Jani Alaranta. En kaupittele nettiyhteyksiä tai saa provisioita niiden tilauksista. En myöskään työskentele artikkelissa mainituissa yrityksissä tai niiden kilpailijoilla, enkä ole niihin sidoksissa muutoin kuin tavanomaisten asiakkuuksien kautta. Minulla ei siis ole taloudellista motiivia tässä asiassa.
Työskentelen IT-alalla pienessä yrityksessä, mikä mahdollistaa monipuoliset tehtävät laidasta laitaan sisältäen esim. toimivien tietoliikenneratkaisujen toteuttamista erilaisissa käyttökohteissa. Niissä hyödynnetään kulloinkin sopivimpia tekniikoita, laitteita, operaattoreita ja muita palveluntarjoajia. Ratkaisut eivät siis ole sidottuja mihinkään tekniikkaan tai tietynnimiseen yritykseen, vaan toteutukseen voidaan valita kulloinkin tarpeeseen parhaiten sopivat komponentit.
Tarkoitukseni on tarjota tällä tekstillä yli 40-vuotisen tietokoneharrastukseni ja yli 30-vuotisen IT-työkokemuksen myötä kertynyttä tietoa ja näkemyksiä Virenojan kyläläisille kiinteistöjen tietoliikenneasioihin liittyvien päätösten tueksi. Joitain teknisiä asioita on pakko raapaista vähän pintaa syvemmältä asian selvittämiseksi, mutta yritän olla menemättä kovin syvälle yksityiskohtiin. Kirjoitus on syntynyt pyytämättä, vapaasta tahdosta ja ilman korvausta. Siksi voin kirjoittaa juuri kuten ajattelen. Kirjoittamisen innoittajina ovat halu auttaa ratkaisemaan ongelmia sekä huonojen yhteyksien aiheuttama turhautuneisuus.
Olen nähnyt, miten perheessä ilahdutaan, kun hidas ADSL-yhteys korvataan nopealla 4G-yhteydellä ja kaikki toimii melkein ajatusta nopeammin. Mutta olen nähnyt myös sen, miten yleisiä mobiilinettiyhteyksissä ovat jopa vuodesta toiseen jatkuneet ongelmat, joita on opittu sietämään ja kiertämään vaikka käyttämällä vain yhtä laitetta kerrallaan tai ajoittamalla käyttöä ruuhkahuippujen ulkopuolelle. Vaihtoehtojen puuttuessa huonon sietäminen onkin ainoa ratkaisu, jos on ensin säädetty ja vaihdettu laitteita, hankittu ulkoreititin, asennettu se korkealle talon seinään ja lopulta vaihdettu myös operaattoria lopputuloksen kuitenkaan olennaisesti muuttumatta. Usein näillä toimilla kuitenkin saadaan ongelmaan jonkinlaista helpotusta, kunnes muutaman vuoden kuluttua ollaan jälleen samassa tilanteessa. Vasta valokuituyhteyden myötä on saatu pitkäaikainen ratkaisu.
Olen pyrkinyt tekstin ja asioiden virheettömyyteen, joten vastaanotan mahdollisista virheistä mielelläni palautetta vaikka sähköpostitse tai voit tietysti tulla jutulle, kun näemme jossain. Tarkoitus on tuoda tasapuolisesti esiin tekniikoiden hyvät ja huonot puolet, mutta jossain kohdassa saattaa turhautumiseni häivähtää tekstin läpi.
Virenojan Nuorisoseuran rooli
Virenojan Nuorisoseurassa on ymmärretty nopeiden ja luotettavien internetyhteyksien olevan tärkeä osa kyläturvallisuutta, kylän kehitystä ja kiinnostavuutta asuinpaikkana sekä välttämättömyys yritystoiminnan harjoittamiselle. Ne ovat nykypäivänä monille jopa ratkaiseva asuinpaikan valintakriteeri. Tarvitaan luotettavat nettiyhteydet, että kylä voi pärjätä kaupunkien tarjonnalle. Meillä Virenojalla on monia vetovoimatekijöitä, joiden joukkoon mielihyvin lisäisimme myös valokuituyhteyksien saatavuuden koko kylässä.
Monet perinteiset palvelut siirtyvät verkkoon ja lisäksi kehittyy yhä uusia palveluita suoratoistopalveluiden, pilvipalveluiden ja älykotitekniikan myötä. Ihmisten toimintatavat ja käyttötottumukset muuttuvat, minkä seurauksena verkkoliikenteen määrä kasvaa entisestään. Tarvitaan luotettava ja suorituskykyinen valokuituverkko, jonka päälle myös nopeat mobiiliverkkoyhteydet on toteutettu.
Valokuituverkot ovat nykyään osa perusinfrastruktuuria, aivan kuten tie-, sähkö- ja vesijohtoverkotkin. Kaikkia näistä on alkuun myös vastustettu, mutta viimeistään ajan myötä ja käyttökokemusten karttuessa on ymmärretty niiden hyödyt. Virenoja olikin yksi maaseudun edelläkävijöistä sähkön käyttöönotossa 106 vuotta sitten Myllykulmankoskeen asennetun generaattorin mahdollistamana. Vielä 20 vuotta sen jälkeen Suomessa lähes puolet maaseututalouksista oli ilman sähköä ja syrjäkylille sähköt saatiin vasta 50 vuotta myöhemmin. Valokuidun suhteen meillä ei kuitenkaan ole varaa paukutella henkseleitä, olemme jo jälkijunassa: Renkomäki on kuidutettu, Pennala on kuidutettu, Orimattilan keskusta on kuidutettu. Mitä jäi välistä? Virenoja! Nyt asiaa on syytä edistää.
Etätyöt eivät suju, jos yhteys pätkii tai se hyytyy kesken videoneuvottelun. Verkkopankkiyhteyden keskeytyminen laskua maksaessa kriittisellä hetkellä voi aiheuttaa epävarmuutta suorituksen onnistumisesta. Pitkät yhteysviiveet antavat verkkopeleissä muille pelaajille liikaa tasoitusta. Elokuvien katsominen muuttuu rentouttavasta ajanvietteestä hermoja kiristäväksi videon pysähdellessä tai yhteysnopeuden riittäessä vain pikselimössötasoisen videon katselemiseen. Näihin kaikkiin ongelmiin on ratkaisuna vakaasti toimiva nopea yhteys, joka ei ole häiriöaltis: valokuitu.
Asia koskettaa meistä kaikkia, muodossa tai toisessa, ennemmin tai myöhemmin. Parasta on käyttää etukäteen hieman aikaa tiedon hankintaan ja ajatusten kypsyttelyyn, niin kuullessamme valokuidun olevan ehkä tulossa, tunnemme jo asian ja ymmärrämme sen tärkeyden. Tuolloin päätöksenteko on helpompaa ja on mahdollisuus päästä mukaan rakentamisajan edullisemmilla hinnoilla. Jos asiaan herää myöhässä, on liittyminen yleensä kalliimpaa. Koko verkko saattaa jäädä myös rakentamatta, jos emme osoita riittävää mielenkiintoa jo alkuvaiheessa. Se ei olisi myöskään vannoutuneiden mobiiliverkon käyttäjien etu.
Pidetään kylä mukana kehityksessä!
Sitten päästään sukeltamaan asiaan. Lukemista riittää noin puoleksi tunniksi.
Laajakaistan historiaa ja nykyinen tilanne
Modeemiyhteydet ja ADSL
Virenojalla on aiemmin voinut käyttää varmatoimisia ja tasalaatuisia nettiyhteyksiä kuparijohtoihin perustuvassa DNA:n 
(aiemmin PHP) lankapuhelinverkossa. Näissä liittymissä jokaisella oli oma yhteytensä, johon muiden asiakkaiden määrä tai heidän tuottamansa tietoliikenne eivät vaikuttaneet. 1990-luvun puolivälistä yhteydet toimivat soittamalla tietokoneen modeemilla palveluntarjoajan soittosarjaan, jonka kautta avautui yhteys internetiin. 2000-luvun alkuvuosista lähtien yhteydet toteutettiin DSL-tekniikalla, jolloin yhteys myös toimi käytännössä aina luvatulla nopeudella.
Vuosikausien ajan DSL-yhteydet olivat käyttötarpeisiin nähden erittäin nopeita ja tekniikan kehittyessä nopeuksia voitiin myös nostaa alkuvaiheen jälkeen moninkertaisiksi. Virenojalla nopeudet jäivät kuitenkin linjan pituudesta ja kunnosta riippuen 8–16 Mbit/s -tasolle, mikä ei viime vuosina enää täyttänyt kaikkien vaatimuksia. Suurelta osin myrskyille ja puiden oksille alttiilla ilmajohtotekniikalla toteutetun puhelinverkon ylläpitäminen oli kallista sen omistajalle ja tietysti asia näkyi asiakkaiden maksamassa hinnassakin, jota hilattiin vähitellen ylöspäin.
GPRS ja 3G
Mobiileja GPRS-yhteyksiä käyttivät ne asiakkaat, joille tärkeintä oli päästä reissussa edes jollain tavalla internetiin. Kun mobiiliyhteyksien hintoja laskettiin ja 3G:n myötä nopeudet kasvoivat, alkoivat monet kotitaloudetkin vuoden 2006 jälkeen ottaa askeleita mobiiliverkkoihin ja myös kiinteistöissä alettiin kokeilla ’mokkuloita’, USB-liittimeen kytkettäviä mobiiliverkon modeemeja. Lystiä ei kestänyt kuitenkaan kauaa, sillä rynnistys 3G-verkkoihin toi esiin mobiiliverkkojen ruuhkautumistaipumukset. Tiettyihin kellonaikoihin bitti ei vain kulkenut, kun samanaikaisia käyttäjiä oli paljon.
4G ja LTE
Vuonna 2010 avattiin Suomessa ensimmäinen 4G-verkko yksittäisissä kohteissa, mistä käynnistyi hiljalleen 4G-yhteyksien markkinointi. Asiakkaita houkuttivat mahdolliset suuremmat nopeudet ja ruuhkattomampi verkko. Alkoi vaihto ’3G-mokkuloista’ 4G-reitittimiin, joilla saatiin kytkettyä useampi laite saman yhteyden kautta internetiin.
Laitevaihdon jälkeen monille selvisi, ettei alueella ollutkaan vielä 4G-tukiasemaa. Tarjolla olleen verkon markkinointi 4G-nimellä oli ensimmäisinä vuosina suurilta osin vähän kyseenalaista, sillä ’aitoa 4G-yhteyttä’ eli LTE-tukiasemia ei juurikaan oltu otettu käyttöön, vaan kyse oli monin paikoin vuoteen 2013 jatkuneen 3G-tekniikan viimeisimmän kehitysversion käyttöönotosta. ’Aitoa 4G-yhteyttä’ eli LTE-tekniikkaa odotettiin vielä monen vuoden ajan isommissakin paikoissa, saati maaseuduilla.
Operaattorit saivat kuitenkin hinnoittelullaan ja jatkuvalla markkinoinnilla ohjattua käyttäjiä mobiiliverkkoihin, joten kiinteän verkon ylläpidosta voitiin luopua jo monin paikoin. Aiemmin yleinen puhelinjohtojen vuokraaminen operaattorien kesken loppui lähes kokonaan, joten ainoaksi DSL-operaattoriksi jäi kullakin alueella pelkkä puhelinverkon omistaja, muut operaattorit tarjosivat enää pelkkiä mobiiliyhteyksiä.
Operaattorien uusiessa mobiiliverkon tukiasemiaan, päästiin monessa paikassa odotuksen jälkeen käyttämään uskomattoman nopeaksi kehuttua LTE-tekniikkaa. Tämä helpotti osaltaan 3G-verkkojen ruuhkaisuutta ja 4G-verkkojen luvattiin kestävän kuormitusta paremmin.
Valokuitu pelastaa
Myös 4G-tekniikan sisällä tapahtui kehitystä ja uusia taajuusalueita saatiin käyttöön. Läheskään kaikissa 4G-reitittimissä ei kuitenkaan ollut tukea uusille taajuuksille, joten niiden ruuhkattomuutta hyödyntääkseen piti vaihtaa reititin taas uuteen. Maaseutualueilla 4G:n huippunopeudet antoivat odottaa itseään.
Ympäri Suomea alettiinkin rakentaa 2010-luvun alussa aiempaa rivakammin valokuituverkkoja taajamien lisäksi myös maaseudulle, jossa etäisyydet ovat pitkiä. Jopa kyläkouluja on pelastunut lopettamiselta ja oppilaiden koulumatkat ovat lyhentyneet kymmeniä kilometrejä valokuituyhteyden tarjoamien mahdollisuuksien ansiosta. Silti Päijät-Hämeessä näitä kehitysaskelia ei otettu. Rehellisesti puhuen nyt ei voida edes vedota hämäläiseen hitauteen, sillä Kanta-Hämeessä valokuidun saatavuus on yli kaksinkertainen Päijät-Hämeeseen verrattuna. Tarkempi tilasto tulee vastaan, kun jatkat lukemista.
5G
4G-verkoissa käytetty LTE-tekniikka otettiin 2010-luvun loppupuolella mukaan myös 5G-standardiin, joten osa operaattoreista hieman moraalia venyttäen alkoi kutsua käytössä ollutta LTE-verkkoaan 5G-verkoksi, vaikka varsinaisia 5G-tukiasemia ei liiemmälti ollut vielä tarjolla, saati otettu käyttöön.
Myös 5G-reititinkauppa lähti käyntiin hyvin. Yleisesti myydyissä reititinmalleissa on kuitenkin lastentauteja, joiden seurauksena laitteet saattavat yllättäen esimerkiksi käynnistää itsensä uudelleen aiheuttaen siksi toistuvia muutamien minuuttien käyttökatkoksia. Laiteohjelmistopäivitykset eivät ole korjanneet ongelmia, joten osalla asiakkaista on ollut jo useita eri mallisia 5G-reitittimiä etsiessään ratkaisua yhteysongelmiin.
5G-standardi sisältää useita määrityksiä, jotka parantavat tukiaseman kykyä palvella samanaikaisia käyttäjiä, nostavat nopeuksia eri tavoin, lyhentävät viiveitä, vähentävät käyttäjien laitteiden virrankulutusta ja toimivat optimaalisemmin käyttötarpeen mukaan. Käyttäjän päätelaite voi olla myös samanaikaisesti yhteydessä moneen tukiasemaan ja hyödyntää eri taajuusalueita.
Kaikki nämä ovat hyviä ominaisuuksia, jotka toimivat erityisesti lyhyiden etäisyyksien kaupunkiympäristössä, jossa jopa samassa korttelissa voi olla useita tukiasemia. Siellä käytettävien taajuuksien joukossa voi olla erinomaisen nopeuden tarjoavia korkeita taajuuksia, jotka pysähtyisivät esteisiin. Kerrostaloihin asennetut tukiasemat mahdollistavat signaaleille esteettömän etenemisen kaduille. Sisätiloissa nopean mobiiliverkon toiminta varmistetaan esimerkiksi kauppakeskusten käytäville asennetuilla tukiasemilla.
Maaseudulla, jossa tukiasemia on vain harvakseltaan, ei voida käyttää korkeita taajuuksia pitkien etäisyyksien, puuston, korkeuserojen ja rakennusten vuoksi, joten monet 5G-tekniikan hyödyt jäävät saamatta.
Puhelinverkon alasajo
Kustannuspaineiden vuoksi tehdyt hintojen nostot karkottivat lankapuhelinverkon käyttäjiä pois rytinällä. Vain ne asiakkaat pysyivät, joille yhteyden varmatoimisuus oli erittäin tärkeää ja lopulta puhelinverkon käyttäjämäärät olivatkin niin vähäisiä, että palvelut voitiin irtisanoa kuluttajilta. Vuonna 2024 varmatoimiset DSL-yhteydet irtisanottiin myös yritysasiakkailta ja tänä vuonna puhelinverkko puretaan Virenojalta. Suurimmassa osassa kylää mitään luotettavaa yhteyttä ei ole saatavilla. Kiinteistöt ovat pelkkien mobiilinettiyhteyksien varassa.
Euroopan tilanne
Useimmissa Euroopan maissa alettiin kauan sitten korvata perinteisiä puhelinverkkoja valokuituverkoilla. Osassa niistä valokuitu tuotiin perille kiinteistöön asti, ja osassa vain naapuruston jakamolle, josta yhteyden viimeiset sadat metrit kiinteistöihin kulkevat kuparikaapeleissa.
Suomi jäi jälkeen
Suomessa sen sijaan uskottiin datayhteyksien myös kiinteistöissä voivan perustua pääasiassa mobiiliyhteyksiin, joten puhelinverkkojen annettiin rapistua, eikä niitä päivitetty nykyaikaan riittävällä tarmolla.
Tämän vuoksi Suomi vaikuttikin takapajulalta vuoden 2018 EU-raportissa, jossa vertailtiin vähintään 30 Mbit/s -nettiyhteyksien saatavuutta EU-jäsenvaltioissa. Suomi oli listalla vasta sijalla 22/28.
Virenojaa koskettaa kuitenkin lähemmin se raportin osa, jossa selvitettiin maaseutualueiden yhteyksiä. Siinä Suomen tilanne oli täydellinen pohjanoteeraus, se oli huonoin koko EU:ssa (28/28)!
Sen sijaan 100 Mbit/s-nopeudella toimivien laajakaistaliittymien saatavuuden mukaan järjestetyssä listassa Suomi oli sijalla 13/28, eli hiuksenhienosti puolivälin paremmalla puolella. Tämä osoittaa Suomen poikkeuksellisen voimakkaan jakautumisen maaseudun ja kaupunkien välillä.
Tämän jälkeen Suomessa todella herättiin tilanteeseen. Markkinaehtoisen rakentamisen ohella useilla tuetuilla valokuituhankkeilla on pyritty pääsemään EU:n vuodelle 2025 asettamaan tavoitteeseen. Sen mukaan julkisen puolen toimijoille pitää olla saatavilla vähintään 1000 Mbit/s-yhteydet. Kotitalouksille riittäisivät vähintään 100 Mbit/s-yhteydet, mutta niidenkin pitää olla nostettavissa nopeuteen 1000 Mbit/s. Maaseudulla tämä tarkoittaa käytännössä valokuituyhteyksiä.
Mobiiliverkot voivat täydentää kiinteitä yhteyksiä ja auttaa saavuttamaan EU:n tavoitteet tiheästi asutussa kaupunkiympäristössä, mutta se ei yksinään riitä. Valokuituverkot ovat välttämättömiä erityisesti maaseutualueilla, joissa mobiiliverkkojen kapasiteetti ja kattavuus ovat rajallisia.
Päijät-Hämeen tilanne Suomen surkein
Muihin EU-maihin verratessa todettiin Suomen jääneen pahasti jalkoihin ja Suomen maakuntia vertaillessa selviää Päijät-Hämeen jääneen jälkeen muusta Suomesta.
Täällä oli Liikenne- ja viestintäviraston mukaan syksyllä 2024 koko Suomen huonoin valokuitusaatavuus 30 prosentin tuloksella. Toiseksi huonoin saatavuus on Pohjois-Savossa, jossa ollaan kuitenkin 12 prosenttiyksikköä Päijät-Hämettä edellä. Kanta-Hämeessä saatavuus on yli tuplasti sen mitä Päijät-Hämeessä ja Ahvenanmaan tasolle (98 %) yltämisestä näillä näytöillä on turha haaveilla.
Virenojan tilanne huonoin kaupunkien välillä
Lahden keskustasta Orimattilaan tullessa koko Lahti on valokuituverkon tai jopa useamman kattama. Orimattilan puolella valokuituyhteys on Pasinassa, Pennalassa, Lintulassa, Koivulassa, Mäntylässä ja keskustassa. Virenojalla ainoastaan Ritvanpellon uudella asuinalueella on saatavilla valokuituyhteyksiä, mutta suurin osa kylästä eli olemassa olevasta asutuksesta jää siitä paitsi. Ritvanpellon ulkopuolelle samalla operaattorilla ei ole kirjoittajan tietojen mukaan tarkoitus laajentaa verkkoaan. Siksi verkon rakentamiseen voisi saada tukea, joka mahdollistaisi kylän verkottamisen jo lähivuosina.
Valokuitu ja sen käyttökohteita
Valokuitu on erittäin nopea, luotettava, tasalaatuinen ja ekologinen tapa siirtää tietoa. Jos et koe olevasi tietotekniikan virittelystä ja jatkuvasta uusien laitteiden hankkimisesta nauttiva tekniikkanörtti, hyödyt valokuituyhteyden yli 50 vuoden käyttöiästä. Sen ansiosta ei ole tarvetta ihan heti pohtia samoja asioita uudestaan.
Varmatoimisen kuituyhteyden vapauttaessa aikaa perusinfran kanssa painimisesta, on tekniikasta kiinnostuneiden mahdollista käyttää energiaansa pidemmälle meneviin projekteihin esimerkiksi älykodin ja kotiautomaation parissa. 😉
Toimintaperiaate
Valokuitutekniikka on perusajatukseltaan yksinkertainen. Kuidussa sisimpänä on ydin, jonka ympärillä on muita kerroksia estämässä valon karkaaminen ja suojaamassa ydintä. Kuitu liitetään aktiivilaitteeseen, joka vilkuttaa valoa kuituun tietyllä aallonpituudella. Laitteessa on myös tunnistin, joka tunnistaa toisella sovitulla aallonpituudella kuidusta tulevan valon. Vastapäässä tehdään samat asiat päinvastoin. Näin tiedonsiirto tapahtuu.
Pitkien etäisyyksien valokuidun sadasosamillimetriä ohuempi ydin on tyypillisesti valmistettu lasista. Ympäröivien kerrosten kanssa kuitu on tietysti paksumpaa ja koska maahan kaivettavassa runkoverkon kaapelissa voi olla satoja kuituja, on kaapeli senttimetrien paksuista.
Vanha, mutta ylivertainen tekniikka
Valokuituyhteys ei ole mikään nykyajan kotkotus, vaan jo kypsään ikään ehtinyt teknologia, joka on edelleen ylivertaista. Suomessa puhelinyhtiöt ottivat ensimmäiset valokaapelit käyttöön vuonna 1979, Yhdysvalloissa muutamaa vuotta aiemmin. Orimattilan ja Lahden välille valokuitukaapeleita on teleyritysten toimesta kaivettu monina vuosina, kirjoittajan muistikuvan mukaan ensimmäisen kerran vuonna 1994.
Vuonna 2023 onnistuttiin tutkimuslaboratoriossa vain yhtä kuitua käyttäen siirtämään 22,9 Pbit/s (petabittiä sekunnissa). Nopeutta on vaikea käsittää, se tarkoittaa lähes 23 miljoonan miljardin bitin siirtämistä sekunnin aikana. Tällainen koe on kaukana arkitodellisuudesta, mutta osoittaa tekniikan soveltuvan vielä erittäin kauas tulevaisuuteen.
Varmatoiminen
Valokuitukaapeli upotetaan maahan, joten se on suojassa monilta perinteisen lankapuhelinverkon uhkilta.
Valokuidussa tieto liikkuu valona, eikä tiedonsiirtoon käytetä sähköisiä signaaleja. Tästä syystä ulkoiset sähkömagneettiset häiriöt eivät myöskään häiritse valokuituliikennettä. Nykyisin valokuidussa tieto siirtyy suurilla nopeuksilla ilman välissä olevia vahvistimia kustannustehokkaasti jopa 60 km. Isommalla rahalla tai nopeuden kustannuksella etäisyyttä saadaan kasvatettua.
Langaton käyttö
Vaikka valokuituyhteys on kiinteä yhteys, sitä voidaan käyttää kiinteistössä ja sen ympäristössä myös langattomasti esimerkiksi kännyköillä, tableteilla, kannettavilla tietokoneilla, televisiolla, jääkaapilla, pesukoneella, robotti-imurilla yms. Tällöin valokuitureitittimen WLAN-tukiasemalla tai erillisellä WLAN-tukiasemalla luodaan oma langaton lähiverkko, jota kutsutaan yleisesti nimillä WLAN ja Wi-Fi. Omaa langatonta lähiverkkoa hyödyntäen voidaan myös saada kännykkäpuhelut kuulumaan sellaisissa paikoissa, jotka aiemmin ovat olleet häiriöherkkiä, kuten kellarit ja peltirakenteiset hallit.
Käyttökohteita
Etätyö
Etätyö, eli töiden tekeminen muualla kuin varsinaisella työpaikalla, vaatii hyvin toimivat tietoliikenneyhteydet. Niiden pitää soveltua suurienkin tiedostojen siirtämiseen ja niiden on toimittava luotettavasti. Kun kokoonnutaan virtuaalisesti videopalaverissa tai osallistutaan verkkoseminaariin eli webinaariin, pitää verkkoyhteyden olla vakaa ja toimia nopeasti.
Vastikään eräässä webinaarissa esiintyjän mobiiliverkkoyhteys jumitteli ja toimi niin epävakaasti, että 15 minuutin esityksen sinänsä kiinnostavasta aiheesta ei saanut juurikaan selvää äänen puuroutumisen ja pätkimisen vuoksi, esiintyjän yhteyskin katkesi kahdesti hänen puheenvuoronsa aikana. Kuuntelijalle ei sellaisesta esityksestä jää mieleen muuta kuin puhujan huonot yhteydet.
Pilvipalvelut
Pilvipalvelut tarkoittavat yleensä sitä, että tiedon käsittely tai säilöminen ei tapahdu omilla laitteilla, vaan jonkun toisen palvelimella. Palvelimeen ollaan yhteydessä internetin kautta. Tarve luotettavalle ja nopealle yhteydelle, joka kykenee täyttämään tiedonsiirtotarpeet, kasvaa pilvipalveluiden käyttämisen vuoksi.
Pelit
Suurin osa tietokone- ja konsolipeleistä hankitaan nykyään lataamalla ne internetistä maksamisen jälkeen, sillä osa valmistajista ei enää edes julkaise fyysisiä asennusmedioita. Pelit voivat viedä tilaa satoja gigatavuja, joten hitailla yhteyksillä jo pelin latautuminen omalle tietokoneelle voi kestää monta päivää. Myös pelien päivitykset ovat toisinaan useiden gigatavujen kokoisia, joten hitaalla yhteydellä odottelua riittää myöhemmissäkin vaiheissa.
Toinen aihepiiriin liittyvä asia on internetin kautta pelattavat moninpelit, jossa muut pelaajat ovat muualla. Nopealla ja mahdollisimman pieniviiveisellä verkkoyhteydellä voi saada merkittävää etua muihin pelaajiin nähden.
Televisio, elokuvat ja muut suoratoistot
Televisio-ohjelmien katseleminen niiden lähetyshetkellä on vähentynyt. Ihmiset haluavat katsoa ohjelmia juuri silloin, kun se heille sopii. Aiemmin tämän tarpeen ratkaisivat videonauhurit ja tallentavat digiboksit, mutta nykyään käytetään internetin kautta suoratoistopalveluita.
Yle Areena, MTV, Netflix, Youtube ja monet muut palvelut tarjoavat paljon sisältöä katsottavaksi. Tarjontaa on hellyttävistä kissavideoista TV-uutisiin ja hyödyllisistä tee se itse -opetusvideoista kokoillan elokuviin. Tarjolla on sisältöä erittäin hyvällä kuvanlaadulla ja monikanavaäänillä. Myös erilaisia radiokanavia ympäri maailmaa riittää kuunneltaviksi.
Ohjelman katsominen ei kuitenkaan ole nautinto videon pysähdellessä tai jos yhteysnopeus riittää vain pikselimössötasoiseen videoon.
Striimaus
Striimaajat lähettävät videokuvaa suorana lähetyksenä katsojille esimerkiksi pelaamisestaan. Tämä on niin suosittua, että osa striimaajista tienaa sillä jopa koko toimeentulonsa. Menestyäkseen verkkopeleissä ja pystyäkseen samaan aikaan myös striimaamaan, pitää verkkoyhteyksien olla nopeita ja luotettavia.
Turvallisuusjärjestelmät
Kiinteistön videovalvontajärjestelmä ja murtohälytin voidaan liittää internetiin. Lienee selvää, että yhteyden pitää toimia luotettavasti ja olla mahdollisimman immuuni häirinnälle ja muille häiriöille. Tähänkin tarpeeseen vastaa parhaiten kiinteä valokuituyhteys.
Mobiiliverkot
Optimaalisessa tilanteessa liikennöinti mobiiliverkossa tapahtuu langattomasti vain asiakkaan päätelaitteen ja maston välillä. Tukiasemasta eteenpäin puhelut ja muu tietoliikenne ohjautuu valokuitukaapeloinnin kautta eteenpäin. Runkoverkko on toteutettu valokuidulla, koska se on pitkäikäisin, varmatoimisin, tasalaatuisin ja energiatehokkain eli yksinkertaisesti ylivoimaisin tekniikka tiedonsiirtoon.
Valokuitukaapeleita on jo lähellä, mutta…
Suurimpien operaattoreiden liiketoimintamallien mukaan maaseudulla ei tarjota kiinteistöille valokuituyhteyksiä. Tiettävästi kolmen suurimman operaattorin valokuitukaapelit kulkevat Lahden ja Orimattilan välillä Seututie 167:n vieressä.
Koulua vastapäätä kaavoitetulle uudelle Ritvanpellon asuinalueelle rakennettiin valokuituvalmius muiden kaivuutöiden yhteydessä ja siellä on saatavilla valokuituyhteyksiä. Muualla kylässä valmiutta tai saatavuutta ei kuitenkaan ole, käytännössä kylä on verkottamatta, eikä operaattoreiden suunnitelmissa saatavuuskyselyvastausten perusteella ole laajentaa verkkoaan. Asiaa on tiedusteltu useita kertoja ja yhtä poikkeusta lukuun ottamatta vastaus on ollut kieltävä: Erään operaattorin yritysmyyntiosasto taisi kyllästyä vastaamaan jatkuvasti tarjouspyyntöihin kieltävästi, joten Virenojalla toimiva pienyritys sai 1,6 kilometrin päässä koulusta sijaitsevan etätoimipaikkansa eli kotitoimiston saatavuuskyselyyn aiemmista kerroista poiketen myöntävän vastauksen. Tarjouksen summa oli kuitenkin peräti kolmasosan 2000-luvulla rakennetun omakotitalon hinnasta, joten kuituyhteyttä ei rakennettu. Koska tyypilliset valokuituliittymän aloituskulut ovat vain promilleja tai prosentteja saadun tarjouksen summasta, odotamme alueelle verkonrakentajaa, joka on todellisuudessa halukas verkottamaan kylämme.
Myös pienempiä lähiseudulla markkinoivia valokuiturakentajia on lähestytty kertoen kiinnostuksesta kuitua kohtaan. Usein toimijat kertovat lisäävänsä yhteystiedot rekistereihinsä ja ottavansa yhteyttä alkaessaan suunnitella verkkoa Virenojalle. Kukaan ei ole kuitenkaan ottanut kymmenen vuoden aikana yhteyttä. Kuidun rakentamiskustannukset Virenojalla olisivat suhteellisen maltillisia, sillä maasto on suurelta osin helposti kaapeloitavissa olevaa savi- ja hiekkamaata. Myös etäisyydet ovat lyhyitä, jo parin kilometrin säteellä koulusta asuu huomattava osa kyläläisistä. Silti vaikuttaa, ettei Virenojaa nähdä vieläkään kaupallisessa mielessä houkuttelevana alueena verkon rakentamiseen. Pitäisikö ryhtyä aivan oman kyläverkon suunnitteluun ilman kaupallista verkonrakentajaa?
Valokuidun ja mobiiliyhteyden vertailua
Mobiiliyhteydellä on kaksi lyömätöntä ominaisuutta: Se on nimityksensä mukaisesti liikkuva ja sen saa käyttöön heti sim-kortin asennettuaan. Jos internetyhteyttä tarvitaan satunnaiseen ja liikkuvaan käyttöön, on mobiiliyhteys hyvä vaihtoehto.
Kiinteissä käyttöpaikoissa valokuidulla on enemmän hyviä ominaisuuksia, joten siksi se on parempi valinta. Mobiiliverkkojen tukiasematkin on yleensä liitetty valokuituun, koska kuidussa riittää parhaiten kapasiteettia ja se on luotettavin tekniikka. Samasta syystä myös datakeskusten ja konesalien yhteydet toteutetaan valokuidulla. Jos yhteyden halutaan olevan nopea, vakaa ja luotettava, valokuitu on paras vaihtoehto. Valokuitu on keskeinen osa modernia tietoliikenneinfrastruktuuria.
Kiinteistön asukkaat saavat valokuidusta parempaa internetin käyttömukavuutta. Se varmistaa, että kaikki toimii nopeasti ja aina yhtä sujuvasti. Sen ansiosta ei tarvitse pohtia, miksi yhteys juuri tällä kertaa tökkii ja minkä puiden kaatamisesta pitäisi yrittää sopia naapurin kanssa yhteysongelmien vähentämiseksi, vai auttaisiko sittenkin uuden reitittimen hankinta?
Näiden heti saatavien hyötyjen lisäksi kuitu on sijoitus kiinteistön arvoon, sillä todennäköisesti joskus tulevaisuudessa kiinteistö vaihtaa omistajaa. Vielä tuolloinkin valokuituyhteys on ajanmukainen ratkaisu, jonka edut ovat pysyneet samoina. Hyvät tietoliikenneyhteydet vaikuttavat parantavasti kiinteistön arvoon ja kiinnostavuuteen. Tästä on jo monia esimerkkejä asuinalueilta, joissa on myynnissä kutakuinkin samanlaisia ja samanikäisiä taloja, mutta vain osaan on hankittu valokuituyhteys.
Loppukäyttäjän näkökulmasta mobiiliyhteydet ovat aloituskustannuksiltaan edullisempia. Tarvitaan vain muutaman sadan euron hintainen reititin tai erilliset modeemit kaikkiin laitteisiin, joilla internetiä halutaan käyttää. Laitteeseen tarvitaan myös sim-kortti, johon saattaa liittyä pieni avausmaksu.
Valokuituyhteyden aloituskustannukset ovat suurempia, koska jokaiseen kiinteistöön toimitetaan oma liittymänsä ja siihen liittyvä valokuitukaapeli tuodaan maan sisällä talon viereen asti. Saman asian toisena puolena verkon ylläpitokustannukset ovat paljon edullisempia kuin tolppien välille vedetyissä puhelinjohdoissa, joita esimerkiksi myrskytuhot voivat vaurioittaa.
Hintojakin saa vertailla, mutta pelkkä hintojen vertailu ilman vertailukelpoisia tuotteita/palveluita on yhtä tyhjän kanssa. 🙂 Vähän kuin vertaisi moottoriöljyä jäähdytysnesteeseen. Molemmat toki liittyvät moottoreihin ja lisäksi ne myös tekevät samoja asioita. Moottoriöljy jäähdyttää kuumia osia siirtämällä lämpöä muualle ja jäähdytysneste voitelee tiettyjä kohteita. Silti öljy on parhaimmillaan osien voitelussa ja jäähdytysneste kuumien osien jäähdyttämisessä. Aineiden ominaisuudet poikkeavat toisistaan niin paljon, ettei vain hinnan perusteella voi hylätä moottoriöljyä ja käyttää sen sijasta halvempaa jäähdytysnestettä. Tällä ontuvalla vertauksella on tarkoitus kuvata sitä, että molempia tarvitaan ja ne tukevat yhdessä moottorin toimintaa parhaalla tavalla. Ne eivät poissulje toisiaan, sillä niille on omat parhaiten sopivat käyttökohteensa. Valokuitu- ja mobiiliyhteyksiä ei voi vertailla vain hinnan perusteella, sillä ne poikkeavat toisistaan niin paljon.
Jopa nopeuksien vertailu on vaikeaa, koska mobiiliyhteydet eivät yleensä toimi mainostetulla nopeudella. Liittymän maksiminopeutta käytetään markkinoinnissa, mutta sopimusehtojen mukaan murto-osaan tipahtava nopeuskin sallitaan ilman, että palvelussa voitaisiin katsoa olevan virhe. Esimerkkiin on poimittu operaattorien ilmoittamia liittymien saapuvan liikenteen suoritusarvoja
Kuten taulukosta ilmenee, 5G-liittymää myydään nopeudella 600 Mbit/s, mutta sopimuksen mukaan hyväksyttävään suoritukseen riittää 5 Mbit/s. Koska 3G-verkot on jo purettu Suomesta pois, liittymä toimii 4G- ja 5G-verkkojen katvealueella 2G-verkossa, jolloin nopeudeksi riittää vain 0,05 Mbit/s eli 50 kilobittiä sekunnissa.
Valokuituliittymien hidastelu on paljon harvinaisempaa ja se liittyy käytännössä runkoverkon ruuhkautumiseen, mutta siihenkin operaattori on taulukossa varautunut. Hitaimmillaan 500 Mbit/s -valokuituyhteydelle hyväksytään 350 Mbit/s-nopeus.
Että hinta-/nopeusvertailu olisi reilu, se pitäisi tehdä sopimuksessa määriteltyjen vähimmäisnopeuksien perusteella. Koska yksikään operaattori ei lupaa mobiiliverkkoyhteydelle suorituskykyä, joka varmuudella yltäisi edes hitaimpien 100 Mbit/s-valokuituyhteyksien tasolle, ei vertailua voida tehdä. Suuremmilla nopeuksilla epäsuhta korostuu entisestään, sillä valokuituyhteyksiä on palveluntarjoajasta riippuen saatavilla koteihin ja yrityksiin 100/200/500/1000/10000/40000 Mbit/s -nopeuksilla.
Hieman kärjistäen voidaan sanoa hitaimmankin valokuituliittymän pärjäävän maaseudulla nopealle 5G-liittymälle käytännön suorituskyvyssä ja käyttökokemuksessa. Valokuituliittymän kuukausimaksut ovat kilpailukykyisiä, kun verrataan reilusti.
Ympäristönäkökulmia
Rakennusvaihe
Valokuitua maahan vedettäessä suositaan auraamista, joka on nopea ja edullinen tapa, jos vain maaperä on riittävän hienorakeista, eikä sisällä louherakenteita tai kalliota. Noin 10 cm leveä aura viiltää maan auki ja samalla upottaa kaapelin riittävän syvälle. Ympäristöön ei juurikaan jää edes tilapäisiä jälkiä. Joissain kohdissa saatetaan tarvita kaivuutöitä, mistä jää hetkeksi noin 20–30 cm leveitä eli lapion levyisiä jälkiä. Kaivuukohdat kuitenkin palautetaan ennalleen ja esimerkiksi nurmikko kylvetään uudelleen, joten jäljet katoavat pian. Rakennuksen seinän vieressä kaivuutyöt tehdään lapiolla. Sisälle rakennukseen kaapeli viedään mahdollista sokkelin alittavaa valmista putkitusta hyödyntäen tai seinään tehtävän läpiviennin kautta. Valokuitukaapeli pitää siis kaivaa kaikkiin käyttöpaikkoihin, mutta sen jäljet katoavat pian, eikä kaapelille tarvitse tehdä mitään vuosikymmeniin, arviolta kaapelin käyttöikä on 50–100 vuotta.
Mobiiliverkon rakentamiseksi operaattori suunnittelee tukiasemalle sopivan paikan, jonka jälkeen maasto raivataan riittävältä osin ja alueelle rakennetaan tie. Tukiasemalle vedetään sähkökaapelointi ja usein myös valokuitukaapelointi. Maaseudulla tukiasemaa varten pystytetään yleensä 30–60 metriä korkea vapaasti seisova tai 70–100 metriä korkea harustettu masto. Maston juurelle voidaan tuoda laitetila eli muutaman neliömetrin kokoinen rakennus. Riippuen maston korkeudesta ja lentoliikennemääräyksistä, masto saatetaan maalata punavalkoisella värityksellä ja sen huipulle asennetaan punainen valo, joka auttaa yöllä liikkuvaa lentoliikennettä havaitsemaan maston. Mobiiliverkon tukiasema aiheuttaa maisemaan pysyviä muutoksia, koska maston pitää olla muuta ympäristöä korkeammalla toimiakseen mahdollisimman hyvin.
Käyttövaihe
Valokuitukaapelin kapasiteetti on käytännössä rajaton, mutta kuidun päihin liitetty elektroniikka asettaa rajat. Tekniikka kehittyy mahdollistaen aiempaa suuremmat yhteysnopeudet, joten kun laitteiston kapasiteetti ei enää riitä, vaihdetaan vain kuidun päihin nopeammat laitteet. Kovin usein näitä vaihtoja ei tarvitse tehdä. Tällä hetkellä Suomessa eräs operaattori tarjoaa myös kotikäyttäjille valokuituyhteydellä jopa 40 Gbit/s eli 40 000 Mbit/s -nopeudella toimivia symmetrisiä yhteyksiä, joiden jääminen hitaaksi kotikäytössä tai useimmissa yrityksissäkään ei ole näköpiirissä. Pukkilassa avattiin vastikään valokuituverkko, jossa kaikilla asiakkailla on vähintään 1000 Mbit/s -liittymät ja saatavuutta riittää nykyisillä laitteilla 10000 Mbit/s -nopeuteen asti. Todennäköisesti näiden laitteiden mahdollistamat nopeudet riittävät tyypilliselle kotikäyttäjälle lähes 20 vuoden ajan. Lisänopeutta saadaan vaihtamalla kuidun päihin nopeammat aktiivilaitteet.
Myös mobiilitekniikka kehittyy kaiken aikaa. Laitevalmistajat kehittelevät uusia tapoja nopeuksien nostamiseen ja ruuhkaisuuden vähentämiseen esimerkiksi uusien taajuuksien käyttöönotolla. Yleensä uusien tekniikoiden hyödyntäminen vaatii kuitenkin laitteidenvaihdon, joten yhteyksien tökkimiseen hermostuneen käyttäjän laitteet muuttuvat nopeasti sähköelektroniikkaromuksi.
Sähkömagneettiset kentät
Vaikka tutkimuksissa ei ole havaittu säännöstenmukaisesti toimivien mobiilireitittimien aiheuttavan vaaraa terveydelle, on joillekin tärkeää minimoida ympärillään olevien sähkömagneettisten kenttien voimakkuus.
Valokuidussa tieto liikkuu valon avulla eli optisesti, eikä tiedonsiirtoon käytetä sähköisiä signaaleja. Siksi kuituyhteyksissä ei synny sähkömagneettisia kenttiä samalla tavalla kuin kuparikaapeleissa saati sitten mobiiliyhteyksissä, jotka nimenomaan perustuvat radioaaltoja (eli sähkömagneettisia aaltoja) käyttävään langattomaan tiedonsiirtoon.
Sähkönkulutus
Valokuituyhteys kuluttaa huomattavasti vähemmän sähköä kuin mobiiliverkot, mikä tekee siitä ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon myös kulutuksen osalta.
Mobiiliverkot kuluttavat enemmän sähköä, koska tukiasemat lähettävät ja vastaanottavat jatkuvasti. Ylipäätänsä tiedonsiirto radioyhteyksillä on vähemmän energiatehokasta.
Myös kotona oleva mobiiliverkon reititin kuluttaa sähköä enemmän kuin valokuitureititin. Mobiiliverkkojen hiilijalanjälki on suurempi, erityisesti tiedonsiirtomäärien jatkuvasti kasvaessa ero valokuituun kasvaa entisestään.
Luonnonystävä haluaa valokuituyhteyden!
Vaikka valokuitukaapelin valmistamisessa käytetään kvartsilasin lisäksi myös muovia, on kuitukaapeli kuparikaapelia ympäristöystävällisempi vaihtoehto. Valokuitukaapelin käyttöikä on pitkä, aktiivilaitteet ovat pitkäikäisiä ja energiantarve kotona sekä operaattorin tiloissa on vähäisempää. Tarvetta ei ole myöskään tiheälle tukiasemamastorakentamiselle.
Kiinteillä myönteinen kehityssuunta
Luonnonvarakeskuksen tutkimusraportti 56/2016, ruoti useiden hankkeiden ja tutkimusten tuloksia. Sen mukaan maaseudulla kiinteän laajakaistan saatavuus vaikuttaa myönteisesti yksittäisen tilan lisäksi kylän ja koko kunnan kehitykseen. Raportissa kerrottiin kuitenkin havaitusta kohtaanto-ongelmasta, sillä nopeat kiinteät yhteydet puuttuvat alueilta, joilla niistä olisi eniten hyötyä. Siksi kiinteän laajakaistan puute estää osaltaan alueiden tai yritysten vapautumisen niiden kokemasta sijaintihaitasta.
Mobiiliverkkoyhteys ei riitä kaikille
Joillekin se kuitenkin riittää ja hyvä niin. 🙂
Silti sen tekniikka jää varmasti jälkeen vaatimuksista, koska tiedonsiirtomäärät ja tarvittavat nopeudet kasvavat jatkuvasti. Kaikki mobiiliverkon käyttäjät jakavat samoja rajallisia resursseja, koska kaikkien yhteydet kulkevat maston eli tukiaseman kautta. Resursseja ei jaeta kuitenkaan tasapuolisesti, vaan suuremmalla yhteysnopeudella sopimuksen tehneille asiakkaille annetaan suhteessa enemmän kaistaa kuin muille.
Ensin tukiaseman muodostaman 4G/5G-verkon taajuuskaista jakaantuu alueen käyttäjien kesken. Maaseutuympäristön pitkät etäisyydet ja esteet rajoittavat käyttökelpoisten taajuuksien määrää ja sen myötä myös huippunopeuksia. Jos tukiaseman peittoalueella on paljon käyttäjiä, voi yhteys käyttäjän ja tukiaseman välillä ruuhkautua. Se tarkoittaa nopeuksien hidastumista, viiveiden kasvua ja yhteyksien epäluotettavaa toimintaa.
Myös tukiasemalta eteenpäin johtavan yhteyden kaista jakautuu kaikkien käyttäjien kesken. Jos tukiasemalla on valokuituyhteys, tämä ei yleensä ole ongelma. Virenojantien varressa Heinämaan suunnassa sijaitseva kylän ainoa tukiasema vaikuttaa kuitenkin ruuhkautuvan, joten se saattaa olla pelkillä radiolinkeillä yhteydessä muihin tukiasemiin.
Mobiiliverkon operaattoreilla voi olla tarjolla myös kiinteään käyttöpaikkaan sidottuja 5G-liittymiä. Tuolloin kyseiselle liittymälle määritellään omaa kaistaa tukiaseman resursseista, minkä tarkoitus on estää verkon ruuhkautumista samanaikaisen käyttäjämäärän ollessa korkea. Korkeammasta hinnasta huolimatta ajatus on hyvä, mutta tällaisten liittymien määrä tukiasemaa kohden on rajattu, eikä se ratkaise muista häiriöistä tai tukiaseman linkkiyhteyden ruuhkaisuudesta johtuvia ongelmia.
Mobiiliverkkojen perusongelma on radiotaajuuksilla tapahtuva tiedonsiirto itsessään, sillä taajuudet ruuhkautuvat käyttäjämäärän ja siirretyn liikenteen myötä, eikä soveltuvia radiotaajuuksia ole paljoa käytettävissä. Asiaa rajoittavat fysiikan lait, viranomaiset, tarve muuhun käyttöön ja häiriöt.
Radioliikenteen häiriöt ovatkin merkittävä ongelma, sillä niitä aiheuttavia tekijöitä on monenlaisia luonnollisista säteilylähteistä ja muista laitteista tarkoitukselliseen häirintään, jota tehdään jopa vieraan vallan toimesta.
Radioliikenteen häiriöt
Melkeinpä mikä tahansa voi häiritä radioaaltojen etenemistä. Riippuu taajuudesta, käyttökohteesta ja tietysti häiriön laadusta, miten paljon se vaikuttaa varsinaiseen käyttöön.
Maaseutualueet, joissa on tukiasemia vain harvakseltaan, eivät pääse hyödyntämään korkeimpien taajuuksien mukanaan tuomia nopeuksia, sillä korkeat taajuudet pysähtyvät esteisiin, kuten puihin, mäkiin ja rakennuksiin. Maaseudulla tukiasemamastoissa voi olla monen operaattorin tukiasemia, joista joku omistaa maston ja loput ovat vuokralla. Omistajan tukiasema on yleensä sijoitettu maston parhaaseen paikkaan ja vuokralaisten tukiasemat ovat sitten jossain muualla, joten ’parhaan kuuluvuuden operaattorin’ valinta on mastokohtaista.
Voimajohdot
Operaattorit ovat mahdollisuuksien mukaan ottaneet huomioon tukiasemien sijoittelussa pysyvät haasteet, kuten voimajohdot, mutta aina se ei onnistu. Varsinkin paljon matkustaville on tuttu ilmiö, kun tietyllä tieosuudella ajaessa käynnissä oleva puhelu menee poikki tai siihen tulee huomattavat häiriöt aina samassa kohdassa. Tyypillisesti voimajohdon tuntumassa.
Sähkökatkokset
Sähkökatkokset voivat myös aiheuttaa tukiaseman sammumisen. Liikenne- ja viestintäviraston määräyksessä 54045 vuodelta 2021 määritellään 5G-verkon tukiasemien varateholähteen varmistusajaksi vain 15 minuuttia. Muille verkoille vaaditaan varmistusajaksi 3 tuntia, paitsi kolmanneksella maaseudun tukiasemista sen pitää olla 4 tuntia. Virenojan maston osalta kirjoittaja ei saanut selvitettyä täsmällistä tilannetta. Joka tapauksessa varmistusajan jälkeen yhteydet ulkomaailmaan ovat poikki, koska sammuneen tukiaseman kautta ei voida välittää puheluita eikä tietoliikennettä.
”Moni suomalainen on jo kokenut verkko-ongelmia tukiasemien sammumisen vuoksi. Näin on käynyt esimerkiksi myrskyjen aiheuttamien pitkien sähkökatkojen aikana. Nämä katkot ovat yleensä olleet haja-asutusalueella.” (Etelä-Suomen Sanomat 25.10.2022)
Langattomat vimpaimet
Eräässä naapurustossa internet- ja puhelinliikenne lamaantui täysin asuntoautoon asennetun langattoman peruutuskameran aiheuttamien häiriöiden vuoksi aina kameran ollessa toiminnassa. Tiedossa ei ole, oliko laitteessa vika vai eikö laitteen suunnitteluvaiheessa oltu kiinnitetty häiriösuojaukseen riittävästi huomiota. Jo muutaman watin teholla toimiva säännöstenvastainen laite voi aiheuttaa paikallisia ongelmia muihin laitteisiin.
Häirintälaitteet
Myös tarkoitukselliseen GSM/4G/5G/WLAN-signaalien häiritsemiseen suunniteltuja laitteita on olemassa. Juotostaitoinen voi rakentaa sellaisen parilla kymmenellä eurolla ja myös valmiita monentehoisia ja -tasoisia laitteita on saatavilla aina tuhansien eurojen hintaluokkaan asti. Niiden avulla valtiot voivat suojautua sota-/uhkatilanteissa droonihyökkäyksiltä ja viranomaiset voivat estää matkapuhelinten käytön esimerkiksi vankiloissa.
Vastaavilla laitteilla rikolliset voivat lamaannuttaa langattomat valvontakamerat ja hälytinjärjestelmät.
Runkoverkon häiriöt
Mobiiliverkon runkoverkko on valokuituverkko. Joskus, vaikka erittäin harvoin, siinäkin voi olla häiriöitä. Sellaisen aikana häiriö vaikuttaa myös mobiiliverkkoon.
Ennakoi
Valokuituyhteys on ainoa pitkäaikainen ratkaisu tietoliikennetarpeisiin. Nopeampaa kuin valonnopeudella toimivaa tietoliikennetekniikkaa ei ole vielä näköpiirissä, eikä sellaiseen ole tiettävästi tarvettakaan. Valokuitu on investointi, joka säilyy 50–100 vuotta nopeimpana ja luotettavimpana yhteystekniikkana myös pitkillä etäisyyksillä.
Valokuituyhteys tulee ennemmin tai myöhemmin niille alueille, joilla ihmisiä asuu. Sama toimii myös toisinpäin, eli ihmisiä asuu niillä alueilla, joilla on valokuitu.
Vaikka juuri nyt olisit tyytyväinen mobiiliyhteyteesi, on hyvä tiedostaa, ettei tilanne jatku samanlaisena. Ehkä tuleviinkin ongelmiin voidaan saada helpotusta jälleen hetkeksi vaihtamalla reititin ’seuraavaan geehen’, kaatamalla puita tai viemällä ulkoreititin vielä aiempaa korkeammalle, jotta sen ja tukiaseman väli olisi mahdollisimman esteetön. Itse et kuitenkaan voi vaikuttaa ongelmiin, jos tukiaseman yhteys runkoverkkoon on alamittainen, alueen muut käyttäjät tukkivat kaistan tai jokin häiriö estää signaalin kulkemisen kunnolla.
Valokuidun hankkimista ei voi käyttää pikaratkaisuna ongelmien ilmetessä, vaan tarvitaan suunnittelua, lähellä kulkevaa runkoverkkoa, kaivamista ja kaapelointia. Siksi on järkevää olla aktiivinen jo etukäteen ja ilmoittaa kiinnostuksestaan valokuituyhteyden hankkimiseen. Mitä useampi on kiinnostunut, sitä edullisemmaksi verkon rakentaminen tulee kiinteistöä kohden ja alkuvaiheessa liittyjät yleensä myös saavat liittymänsä edullisemmin. Jos asiaan herää myöhässä, on liittyminen yleensä kalliimpaa ja pahimmillaan koko verkko saattaa jäädä rakentamatta. Kun kuituverkko rakennetaan alueelle, se vähentää alueen mobiiliverkkojen kuormitusta kiinteistöjen siirtyessä kiinteään verkkoon, joten liikkuvien käyttäjienkin yhteydet toimivat sen jälkeen paremmin. Alueelle rakennettavan kuituverkon käyttäjäksi tulee todennäköisesti myös mobiiliverkon tukiasemia, mikä myös tärkeältä osaltaan parantaa mobiiliverkon toimintaa.
Vinkki rakentajalle
Jos taloa ollaan vasta rakentamassa tai kiinteistön pihalla tehdään muita isoja kaivuutöitä, on järkevää asentaa samalla valokuituvalmiudet, vaikkei kuitua vielä olisikaan saatavilla. Tämä tarkoittaa sopivan vetonarulla varustetun suojaputken upottamista tontin rajalta tekniseen tilaan (tai muuhun reitittimelle sopivaan paikkaan), niin ei tarvitse kaivaa pihaa auki jatkuvasti. Ylipäätänsä vetonarulla varustettuja tyhjiä suojaputkia on kätevää vetää rakennusvaiheessa riittävästi tulevaisuuden tarpeisiin myös talon ja ulkorakennusten välille. Niitä voi hyödyntää vaikkapa oman WLAN-verkon tukiaseman, murtohälyttimen tai valvontakameroiden asennuksessa, sillä kaikki edellämainitut on järkevää kytkeä kaapelein.
Tiedonsiirtomäärät Suomessa
Suomen mobiiliverkoissa siirrettiin vuoden 2014 ensimmäisellä puolikkaalla 131 miljoonaa gigatavua tietoa. Kymmenen vuotta myöhemmin siirretty määrä oli yli 19-kertainen eli 2494 miljoonaa gigatavua. Edellisestä vuodesta kasvua oli noin 5 %.
Luvuissa ei edes ole mukana M2M-liikennettä eli laitteiden välistä ’esineiden internetiä’, joka tunnetaan myös nimellä IoT. Ei ole mitään syytä uskoa, että siirrettävät tietomäärät vähenisivät, vaan verkkoja tullaan kuormittamaan jatkuvasti yhä enemmän. Ei ole mikään ihme, että verkkojen kapasiteetti on koetuksella. Mobiiliyhteydet olisikin syytä jättää liikkuville käyttäjille ja suosia kiinteistöissä kiinteitä yhteyksiä. Näin mobiilikaistaa säästyy sitä oikeasti tarvitseville.
Loppusanat
Asiaa tuli paljon, vaikka yksinkertaistin monia teknisiä yksityiskohtia ja paljon jätin kirjoittamattakin. Kiitos lukemisesta, toivottavasti sait hyödyllistä tietoa päätösten tueksi.
27.3.2025 Jani Alaranta / Virenojan Nuorisoseura
Muutokset
1.4.2025 Selkeytetty linkkiä Päijänne-Leaderin kyselyyn
30.3.2025 Nostettu pääkohdat tekstin alkuosaan.